perjantai 25. helmikuuta 2011

Ajatuksia koulukiusaamisesta ja itsetunnosta

Joskus on päiviä, kuten tänään, että tuntuu, ettei jaksaisi millään elää. Ei asiat välttämättä oo niin huonosti, mutta silti se tunne kaivaa sisintä. Mä oon työtön, mutta onhan mulla vielä katto päällä. Mä asun mun siskon ja hänen miehensä kanssa, mutta silti oon yksinäinen. Mulla on ystäviä, mutta silti ei ketää, kenen kanssa olla. Ku lisää tuohon kaikkeen vielä vuosien koulukiusattuna olon, ei paljon jaksa hymyillä. Mä tiedän, ettei mikään tapahdu ilman syytä, ilman tarkotusta, mutta se ei paljon lohduta sillon ku on paha olla. Vaikka tunnelin päässä oliski valoa, miten sinne jaksaa? Miten pääsee sinne valoon, ennenku jää junan alle?


Mulla oli joskus vaikea masennus, josta luulin jo päässeeni eroon, mutta joskus se nostaa päätään, eikä halua lähteä pois millään. Mä olin nuorempana paljon laihempi, paljon nätimpi. Sitte mä lihosin, kiitos lääkkeiden, joita joudun ottaan. Sinne jäi itsetunnosta loputki rippeet. Kunpa sen ajan sais takasin! Kunpa sen kropan ja ne kasvot sais vielä takasin, mutta ei niitä saa. Pitää vaan jaksaa, pitää vaan kestää eteenpäin, vaikka kuinka sattuis. Vaikka kuinka tuntuis pahalta, vaikka kuinka peilikuva oksettais, on pakko jatkaa. Pakko jaksaa.
Tässä oon ehkä 18-vuotias ja 30kg laihempi
Ku mä katon peiliin nykyään, mä kuulen päässä edelleen ne äänet, jotka koko ylästeen ajan sano mulle "sä oot ruma". Yläasteesta on jo kauan aikaa, mutta mä en koskaan unohda. Oon antanu jo anteeksi, mutta koskaan en unohda sitä, mitä mulle tehtiin. En unohda sitä, mitä mulle sanottiin. Mietin päivittäin sitä, miksi mulle sanottiin niin. Jos mä olin ruma jo yläasteella, jolloin mä olin laihempi ja nätimpi, niin mitä ne kiusaajat sanoiskaan musta nyt..
  Ulkoinen kauneus ei kerro kaikkea. Voi olla vaikka kuinka kaunis tahansa, mutta jos sisin on mätä, se ei pelasta sitä ihmistä. Niin, ulkoinen kauneus ei oo kaikki kaikessa, mutta jos tuntee ittensä koko ajan rumaksi, onko sekään niin kivaa? Ei! Voin kertoa, että monet kerrat oon toivonu, että olisin kaunis. Mun sisko, jossa on samaa verta kun mussa, on kaunis. Mun äiti on kaunis. Mutta mistä mä perin mun ulkonäön? En ainakaa kummaltakaan heistä. Mun äiti ja sisko on sekä ulkoisesti, että sisäisesti kauniita. Mä en ainakaa ulkoisesti oo. Mutta ainut toivo on, että olisin edes sisäisesti kaunis.


Naiset on kaikista kauheimpia toisilleen. Tai niin ainaki sanotaan. Tosin ku miettii mun kouluaikoja, ne, jotka mua rumaksi haukku, ei ollu tyttöjä, vaan poikia. Tyttöjen mielipiteet saattaa usein olla kateudesta lähtösin, mutta jos jätkät sanoo rumaksi, onko se sitten totuus? Ulkoinen kauneus ei siis PITÄISI olla niin tärkeää, mutta silti se on! Kaunis nainen pääsee helpommin esim. myyjäksi kuin vähemmän kaunis. Kaunis nainen saa helpommin poikaystävän, kuin vähemmän kaunis. Oon kyllä aina ollu sitä mieltä, että rumia ihmisiä ei oo olemassakaan, mutta miksi sitte tiedän, että MÄ oon ruma? Mun ystävät ja perhe väittää, että oon kaunis, mutta kumpaa uskoa, niitä, jotka sano mulle 3vuotta koulussa, päivittäin, että mä oon ruma, vai niitä, joitten "kuuluu" sanoa että mä oon nätti. Onko sillä lopulta edes väliä? Tärkeintähän pitäis olla se, mitä ITE ajattelee itsestään. No, tässä tullaanki sitte siihen ongelmaan, että koen ite olevani ruma.

Siitä, ku mä olin yläasteella, on jo 10 vuotta aikaa, mutta silti mä mietin PÄIVITTÄIN sitä, mitä mulle sanottiin. Mahtaako ne kiusaajat edes tietää, miten pahasti ne mua satutti? Mahtoko ne edes olla tietosia siitä, että vielä 10 vuoden päästä mä ajattelen päivittäin sitä, mitä ne musta sano. Enkä mä usko, että mä koskaan täysin pääsen sen yli. Fyysisen väkivallan arvet saattaa usein parantua suht nopeesti. Mutta henkisen väkivallan arvet, arvet, jotka on todella syvät, ne ei parane koskaan! Jos mä joutuisin vielä takas kouluun. Takasin siihen aikaan, ku mua kiusattiin koulussa, mä en enää alistuisi siihen. Mä en enää antaisi niitten jatkaa sitä. Mä oon vahvempi nyt, kun mitä mä olin sillon. Vahvempi, mutta silti hauras!
Ja jos joku, joka kiusaa jotain, lukee nyt tätä blogia, niin mä haluan sanoa, että muista, että sun olevinaan "hauskat" ja ivalliset kommentit, sun töniminen tai syrjiminen voi ja vaikuttaaki, siihen ihmiseen koko hänen loppu elämänsä ajan. Haluatko sä olla vastuussa siitä, jos hän, jota kiusaat, onki hieman mieleltään sairas ja päättääkin jonain päivänä ampua koulussa? Ei ihminen kestä mitä tahansa!
 


Brädi - Repullinen hiittiä - Arvostelu

Brädi - Repullinen Hiittiä 
1. Lentoon Ft. Mika Tauriainen
2. Mä tarjoon Ft. Illi
3. Parempaa kangasta
4. Kättä hiusrajaan
5. Kuka hän on
6. Vihreempää Ft. Redrama
7. Niin kauan Ft. Sami Saari
8. Vasemmalla kädellä Ft. Cheek
9. Kato mun käteen
10. Kuka eka Ft. Elastinen & Tasis
11. Selkä suoraan Ft .Nikolai Alho
12. Taistelutoverit
13. Mä lähden Ft. Jontte Valosaari
14. Jatkan matkaa Ft. TPH & Osmo Ikonen

Tää on jo vähän "vanhempi" cd, koska se on ilmestyny jo vuonna 2010, mutta sain tämän VASTA nyt hankittua itelleni ja päätin sit kirjottaa tänne vähä mitä mieltä oon tästä cd:stä. No, Brädihän on yks mun lemppari artisteista, joten totta kai mä tykkäsin tästä cd:stä! ;)

Tässä cd:ssä ei oo yhtäkään biisiä, mistä en tykkäisi! Se on jo melkonen saavutus artistilta, että KAIKKI biisit on hyviä :) oikeestaan loistavia, ei ainoastaan hyviä! Eli tottakai tämä sai 5 tähteä, kuten kuvasta näkee! En osaa tai pysty valitsemaan tältä cd:ltä vain yhtä lempi biisiä, koska tykkäsin kaikista yhtä paljon! Yleensä aina joku biisi on väkisinki lemppari, mutta tässä kaikki on!

Suosittelen, jos sulla ei vielä tätä cd:tä oo, niin hommaa se! Et varmasti kadu :)

tiistai 22. helmikuuta 2011

Rakkaus ja romantiikka ei ole kuollut, ne asuu meidän perheessä!

Isän piirtämä kuva; "Rakkauden liekki"
Meidän vanhemmat on ollu naimisissa jo 32vuotta ja rakastaa edelleen toisiaan suuresti. Meidän vanhemmat oli käymässä meillä viime viikolla ja joka kerta ku näen heidät yhdessä, mulle tulee hyvä olo :) Monien vanhemmat on eronnu tai heidän avioliitto ei oo kovin vakaalla pohjalla, mutta meidän vanhemmat on edelleen yhdessä ja rakastuneita toisiinsa.

Meillä ei oo koskaan ollu erityisen paljon rahaa, päinvastoin. Se ei kuitenkaa oo koskaan haitannu, koska vanhemmat on aina rakastanu meitä lapsia.
Isän piirtämä kuva!
Viime jouluna isä kuitenki yllätti äitin kalliilla lahjalla. Äiti ja isä oli etukäteen sopineet, etteivät osta toisilleen joululahjoja, kun ei oo paljoa rahaa. Sen sijaan, he ostivat meille lapsille lahjoja. No, äiti oli jo pitkään ihaillu yhtä sormusta kultasepänliikkeen ikkunalla. Se sormus oli jo otettu poiski ikkunalta. Isä sai idean, että ostaa äitille tuon sormuksen. No, isä meni kysymään kultasepänliikkeestä tota sormusta. Myyjä muisti sormuksen, jota heidän liikkeessä ei enää ollut. Myyjä soitti (Seinäjoen liikkeestä) Kauhavalle, jossa hyväksi onneksi oli kyseistä sormusta vielä 1 kappale jäljellä. Sormus toimitettiin Seinäjoen liikkeeseen, josta isä kävi sen sitte ostamassa. Jouluaatto tuli ja isä sano mulle ja mun isosiskolle (meidän veli ei perheineen päässy paikalle), että oli ostanu äitille pienen lahjan, vaikka oli äitin kanssa sopinut, ettei osta lahjoja. No, meidän isä on maailman romanttisin mies ja oli keksiny, että laittaa tuon sormus-paketin geisha karkki-rasian sisälle. Isä käski mua ja mun siskoa ottamaan karkit siitä rasian päältä, jollon äitille tulis sieltä se paketti.
Isän piirtämä kuva!
Isän piirtämä kuva
No, lahjat oli jaettu ja avattu. Isä tarjos meille karkkia. Me otettiin siskon kanssa karkit päältä ja isä tarjos sitte äitille niitä. Äiti otti rasiasta kiinni ja ihmetteli, miksei se tuu sieltä. No, kun äiti sitten sai lahjapaketin sieltä, ilme oli tosi yllättyny. Harmittaa, etten saanu kyseistä tapahtumaa nauhalle! Äiti ei osannu odottaa lahjaa. Äiti avas lahjan ja huomas sielä olevan sen sormuksen, mitä oli pari vuotta ikkunasta ihaillu, kunnes se oli sieltä kadonnu. Voin sanoa, että melkein tuli itku ku katoin sivusta tätä. Äiti oli niin ilonen ja yllättyny. Tietenki yllätyksen jälkeen äiti kysy mistä isällä oli ollu rahaa ostaa tuo kyseinen sormus. En tiedä vieläkään, miten isä oli rahat siihen saanu, mutta teko oli niin ihana ja sydäntä lämmittävä! Suoraan ku jostain elokuvasta, paitsi että tämä juttu oli totta ja isän omaa keksitöä. Luulenpa, että isä oli salaa äitiltä, säästäny rahaa tuohon lahjaan jo jonku aikaa.
Ku kattelee äitiä ja isää, tulee väkisinki ajatus, "saisinpa mäki tuollasen avioliiton jonain päivänä!". Meidän vanhemmat ei oo koskaan riidelly, ei koskaan! Ainoastaan joskus ollu vähä erimieltä asioista, muttei koskaan riidelly keskenään! Mä tiedän, että se on harvinaista! Se on niin uskomatonta, miten äiti ja isä on vielä 32 avioliittovuoden jälkeen, ku vastarakastuneita! He on luotuja toisilleen!

Ehkä just sen takia mä en oo löytänyt ketään itelleni, koska mun odotuksen on isän takia niin korkealla :D who knows, vaikka se olis osasyy! No ei, mutta jos mä jonain päivänä löydän edes puoliksi niin ihanan miehen ku meidän isä on, niin mä oon onnellinen! Ja mä toivon myös, että olisin yhtä hyvä äiti, ku mun oma äiti on! Sitä odotellessa.... :)

lauantai 12. helmikuuta 2011

Degu - lemmikit

Kännykällä otettu kuva pienestä degun poikasesta

Tuisku ja poikaset; Mandy, Enkeli, Rihanna, Nassikka ja Hulivili.
Päätin tässä ajan kuluksi kirjottaa hieman mun lemmikeistä. Ne jotka mut hyvin tuntee, tietää nämä veijarit, mutta kerron niistä vähän kaikille :)

Eli, nämä kyseiset söpöläiset on ollu mulla jo jonkun aikaa. Degu -vanhemmat, isä Darin ja äiti Tuisku, tuli meille noin 3 vuotta sitten. No me siinä vähän ihmeteltiin, kun Tuisku lihos ja lihos :D että mikä juttu tää nyt on.. Epäiltiinkin että olisko se tiinenä. No, 28.helmikuuta 2009 Tuisku nökötti nurkassa tuskissaan. Viisaana ihmisenä nostin sen sieltä ja ihmettelin mikä sillä on, mutta samassa huomasinki, että sehän synnyttää! Sieltä näky jo pienen pieni degun pää. Siinä sitte katteltiin ku Tuisku synnytti ja poikasia tuli loppujen lopuksi yhteensä 5 kappaletta :) Darin piti ottaa pois häkistä, ettei tuu uutta poikuetta ja ettei se tee poikasille mitään.

Poikaset siitä sitte kasvo ja ku ne oli tarpeeksi vanhoja, laitettiin pojat isänsä kans samaan häkkiin ja tytöt jäi äitinsä kanssa. Poikia oli 2, Nassikka ja Hulivili, jotka on nyt valitettavasti molemmat paremmilla niityillä juoksentelemassa :'(
Tyttöjä oli 3, Rihanna, Mandy ja Enkeli. Tai on edelleen. Vekkulit on kovia tekemään pahojaan, mutta silti niin vallottavia ja ihania otuksia! Tässä vielä kuvaa Tuiskusta koko poikueen kanssa :)

Nykyään Darin elelee yksikseen :( koska Nassikka ja Hulivili on jouduttu lopettamaan perinnöllisen sairauden takia. Toivotaan, ettei tytöille tuu samaa sairautta!

Laitan tähän vielä loppuun kuvia näistä veijareista.
Kännykkäkuva. Hulivili poikasena.

Nassikka.

Darin.

Joku tytöistä. Pakko sanoa, että en oo varma onko se Enkeli vai Mandy :D

perjantai 11. helmikuuta 2011

Glorian Kulttuuriareena torstaina 10.02.2011

Oikealla Miguel, vasemmalla Dilemma.
Kuvasta näkee myös mahtavan yleisömäärän!
FlowBoysFam
Eilen, torstaina 10.02.2011, oli Glorian kulttuuriareenalla autokoulu Movian järjestämä liikennetapahtuma, jossa oli esiintyjinä Dilemma & Miguel, FlowBoysFam ja Fintelligens.

Mentiin Gloriaan noin puoli seitsemältä. Ovella piti hieraista silmiä, että onko täälä oikeasti näin vähän porukkaa! Ihmisiä sielä oli siis korkeintaan 30. Dilemma & Miguel esiinty sielä meidän sinne mennessä ja tykkäsin keikasta kovasti :) Tässä kuvaa pojista. Kuva on aika huono, mutta ehkä siitä saa jotain selvää!

Toisena esiintyjänä oli FlowboysFam. Siitä huolimatta, että Mirolla oli kuumetta, Flowboys:it veti hyvän keikan! Hirveen hyviä kuvia en FlowBoysFamista saanu, koska oli huonompi kamera mukana. Sori siis huonot kuvalaadut!

Illan pääesiintyjä, Fintelligens, veti erittäin hyvän keikan! Mutta eipä pojat koskaan oo huonoa keikkaa vetänykkää! On ilo kattoa keikkaa, jossa esiintyjilläkin on hauskaa keskenään! Oon aina tykänny siitä, miten Elastinen ja Iso H naureskelee ja on muutenki energisiä. Täälä Suomessa ku on välillä ihmiset liianki synkeitä! Monet ihmiset vois ottaa heiltä mallia :) Hymy on valttia!
Fintelligens

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Mikael Gabriel - Pohjosen poika cd:n arvostelu


No pitihän tästä laittaa arvostelu, ku sain tämän kyseisen cd:n tällä viikolla postissa. Eli tässähän on nämä biisit, mitä kyseisellä cd:llä on,
1. Käännä pää
2. Pohjosen poika
3. Sä olit oikees
4. Graindaamaan Ft. Tuomas Kauhanen
5. Historiaan Ft. Uniikki
6. Rakastu räppäriin
7. Nappulaliiga Ft. Greedy & Mike
8. Sydämet yhteen
9. Mitä jos Ft. Timo Pieni Huijaus
10. Kuule mua Ft. Kristiina Wheeler
11. Päästäkää must irti

Täytyy sanoa, että tämä oli vielä parempi cd ku mitä osasin odottaa. Mun odotukset oli kyllä muutenki korkeet, joten aika hyvin tehty cd :) Kokonais arvosanaksi tulee tietenki viis tähteä :) * * * * *
Tykkäsin melkeinpä kaikista biiseistä.
Ehdottomat lempparit on kuitenki Käännä pää, Rakastu räppäriin, Nappulaliiga, Kuule mua ja Päästäkää must irti. Pohjosen poika ja Sä olit oikees -biisit oon jo etukäteen kuunnellu niin monta kertaa, et niitä ei kauheesti enää tuu kuunneltua :D Osaan jo sanatki ulkoa, joten ehkä pidän niistä ihan pientä taukoa :) ainaki hetken..

Suosittelen siis, OSTAKAA tämä cd :) Oho, nyt tuli pientä mainostustaki, mut olkoon ;) hyvää cd:tä on hyvä mainostaa! Tällä hetkellä tämä on ainaki mun soittimessa ykkös-cd!

Kaksin karkuteillä -arvostelu

Kävin kattoos Kaksin karkuteillä leffan ennakkonäytöksen Helsingissä tiistaina 01.02.2011. Täytyy sanoa, että se oli kyllä yks Disneyn parhaista leffoista :) mä tykkäsin ainaki ihan sikana siitä! Sai nauraa ja silti se oli myös koskettava.Paras elokuvan hahmo oli ehdottomasti kameleontti! Niin hauska :D haha! Prinsessaki oli hyvä, koska sillä tytöllä oli munaa :D Oikeaa asennetta siis löyty! Kertaakaa leffan aikana, ei tullu ajatusta, että loppuispa tää jo! Siitä siis iso kiitos Disneylle ;) Kattoisin ton leffan vaikka heti uudestaan! Oli se sen verran hyvä :)

Antaisin ehdottomasti viis tähteä sille! Suosittelen!! :)