torstai 12. toukokuuta 2011

Menneisyyden kahleet Hän katkaisee!

Tässä on mun tarina lyhkäsemmin kerrottuna. Jotkut teistä ehkä sen tiedätte, mutta suurin osa ei. Jos luette tämän, niin muistakaa lukea loppuun asti, koska muuten teiltä jää jutun ydin lukematta :) Sanon tähän vielä, että tämä teksti saattaa järkyttää herkimpiä ja varsinki heitä, jotka ovat kokeneet samanlaisia asioita tai ovat mulle läheisiä!

Jotkut teistä tietää, että mua on kiusattu koulussa. Se alko ala-asteelta ja jatku yläasteella ja amiksen ekalla. Mä en kertonu asiasta mun vanhemmille, koska mä pelkäsin että he menevät kiusaajien puolelle. Mä ajattelin että jos opettajat ei välitä, niin ei kukaan muukaa aikunen välittäis. Äiti joutu joskus viemään mut väkisin kouluun. Mulla oli kaikki maailman taudit joka ikinen aamu, ettei tarvis mennä kouluun. Tieto siitä, etten kelpaa sellasena ku oon, oli ihan hirveä pienelle tytölle. Kaikki mun unelmat ja ilot murskattiin koulussa. Mä rukoilin ala-asteella Jumalalta, että pääsisin jo Kotiin (taivaaseen). Mä olin kuudennella. KUUDENNELLA ja rukoilin Jumalalta että kuolisin pois. Lapsen ei kuuluisi ajatella niin. Lapsen ei pitäisi haluta kuolemaa!
Mä sain Jumalalta ihania unia jotka autto mua jaksamaan ala-asteen loppuun. Yläasteella kiusaaminen jatku. Mä olin teini-ikänen ja mua haukuttiin päivittäin koulussa rumaksi. Ketään ei KOSKAAN saisi sanoa rumaksi. Mutta sellasta se oli koko yläasteen ajan. Pojat anto ymmärtää ja ilkein sanoin sen sanoki, etten koskaan saisi ketään koska oon ruma eikä kukaan halua koskaan rumaa tyttöystävää. He myös huorittelivat mua. Eräs poika löi mua välitunnilla nyrkillä mahaan. Yläasteella mä mietin tosi paljon itsemurhaa. Olin jo suunnitellu että viillän ranteeni auki. Olin jo etukäteen ottanu selvää miten ne pitää viiltää niin että varmasti kuolee. Jumalalla oli kuitenki eri suunnitelmat mun varalle. Hän tiesi mun aikeista ja anto mulle "pelon" verta kohtaan. En kestäny nähdä verta ja näin en voinu tappaa itteäni. Ku yläaste oli loppunu, mä vihdoin uskalsin kertoa äitille ja isälle mitä koulussa tapahtu. He toivoivat että mä olisin kertonu heti niin asialle olis voinu tehdä jotain.
Amiksessa kiusaaminen alko siitä, kun kiusaajat kiusas yhtä meidän luokan poikaa ja puolustin häntä. Sen jälkeen he kiusasivat mua. Asiaa pahensi se, että poika, jota aiemmin kiusattiin, käänty kiusaajien puolelle ja nauro heidän "vitseilleen". Amiksessa kuitenki uskalsin kertoa opettajille ja kuraattorille että mua kiusataan. Yksikin tyttö töni mua aina ku opettaja ei nähny. Sanoin siitä ensin terveydenhoitajalle, joka kehotti puhumaan kuraattorille. Kerroin hänellekkin ja hän kertoi opettajille. No pahin kiusaaja, joka mua töniki, väitti että mä kiusaan häntä. Ei tuntunu hyvältä ku kaikki oliki muka mun syytä jä mä olin muka kiusaaja. Asiat onneksi selvis, kiitos siitä Jumalalle!
Seinäjoella asuessani hain hyväksyntää yrittäessäni ystävystyä kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa. Eräs poika melkein raiskasi mut, mutta pääsin tilanteesta Jumalan lähettämällä avulla pois.

Menetin monta hyvää ystävää, mutta en muistele sitä enää haikein mielin, koska tosi ystävä ei koskaan jätä! Niinpä huomasin ketkä oli todellisia ystäviä ja ketkä ei. Muutin mun siskon kanssa Seinäjoelta Kirkkonummelle, jossa ystävystyin ihanien ihmisten kanssa. Yksi niistä on mun paras ystävä Miia, joka on tosi ystävä! Mä tiedän, että hän ei koskaan jätä mua!
Espoossa asuessani ajauduin suhteeseen, jossa sain kuulla samanlaista haukkumista kuin koulussa. Poika haukkui mua huoraksi, läskiksi ja rumaksi. Jouduin jopa kokemaan sen, mitä ajattelin, etten koskaan joudu kokemaan. Nimittäin väkivaltaa. Poika puristi kättäni niin lujaa, että aloin itkemään, kamppasi mua kun kävelin ja töni. Kerran hän löi mua nyrkillä täysiä käsivarteen. Siinä vaiheessa ei enää seurusteltu, mutta hän oli mulle tärkeä ystävä ja petti luottamuksen!
Oon siis joutunu kokemaan paljon näin nuoreksi naiseksi, mutta tiedän, että on monia, jotka on joutuneet kokemaan vielä pahempiakin asioita kuin mä! Tahdoin kertoa tarinani, että voisin lohduttaa samanlaisissa asioissa kamppailevia! Niin, mä oon kokenut paljon pahaa, mutta mä oon kokenut myös paljon hyvää.
Jumala on auttanut mua jaksamaan! Useat ihmiset, jotka on joutuneet kokemaan vastaavanlaisia kokemuksia, ovat katkeroituneet ja ehkä jollain tapaa myös kostavat sen, mitä heille on tehty. Jeesus auttoi mua antamaan anteeksi kaiken ja kaikille! Kun ihminen katkeroituu, hän vain tuhoaa itseään lisää. Mulla on edelleen erittäin huono itsetunto ja koen olevani ruma ja lihava, MUTTA mä en haudo sisälläni kostoa tai katkeruutta, koska sain jättää ne ristin juureen!
Jeesus katkaisee kaikki kahleet!
Mä oon edelleen masentunu ja mulla on paniikkihäiriö, mutta se on mun ristini tässä maailmassa. Jokaisella ihmisellä on ristinsä ja taakkansa, mutta pitää muistaa, että niitä ei tarvi yksin kantaa. Sen takia Jeesus kärsi kamalan kuoleman, että me voitaisiin olla vapaita kaikista kahleista! Ihmiset tekee virheitä, pahoja asioita ja on ilkeitä, mutta Jeesus ei. Ihmiset pettävät toistensa luottamuksen, valehtelevat ja syyttävät toisiaan, mutta Jeesus ei tee sitäkään. Hän on AINUT ystävä, joka on säilynyt koko mun elämän ajan mun vierellä. AINUT, joka on koskaan tuntenut mut läpikotaisin, joka ei ole KOSKAAN haukkunut mua, ei koskaan ilkeilly mulle, huutanu mulle tai jättäny mua yksin! Silti mä oon jättäny hänet pari kertaa. En tahallisesti, vaan "epähuomiossa" kävellessäni kahta tietä. Mä oon kuitenki nyt laittanu asiat tärkeysjärjestykseen ja huomannu, että mä jaksan paljon paremmin, ku jätän murheeni ristille!
Mä haluan sanoa teille rakkaat lukijat, että olitte te uskossa tai ette, ikinä ei ole huono aika rukoilla. Vaikka elämä kolhii ja jättää arpensa, on kuitenkin aina toivoa, sillä Jeesus on kokenut paljon pahempaa ristillä. Hän teki sen, koska rakastaa mua, koska Hän rakastaa sua, koska Hän rakastaa ihan jokaista ihmistä! Älä siis anna elämän hajottaa sua, vaan anna Jeesuksen parantaa sun haavat!  
Jeesus parantaa särjetyt sydämet!
Ole kiltti minulle!

6 kommenttia:

  1. Kiitos koskettavasta tarinasta! Voimia sinulle! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista :) Kiva että jaksoit lukea sen! Mukavaa viikonloppua!

    *Lumi*

    VastaaPoista
  3. Kiitos tosi koskettavasta kertomuksestasi<3 Se on kyllä mahtavaa, et Jeesus rakastaa meitä just tämmösinä kuin ollaan.

    Siuhalit sulle ja voimia. Muistan sua rukouksissani<3

    Nähdään seurakunnan kokouksissa.

    Maija

    VastaaPoista
  4. Totta Maija, se on ihanaa että kelvataan tälläsinä ♥ Kiitos sulle ja haleja ♥

    Nähdään kokouksissa ja ollaan yhteyksissä fb:ssä :)

    Olet ihana! ♥

    VastaaPoista
  5. Voimia sinulle ja kiitos koskettavasta tarinasta,ei kenekään pienen- eikä isommankaan tytön pitäisi joutua kiusattavaksi.Tiedän sen siitä koska minua myös kiusattiin koulussa,mutta siihen aikaan siitä ei puhuttu,oli niinsanotut talolliset ja mökkiläiset;ja arvaa kumpaan minä kuuluin??
    Mutta onneksi on Jeesus joka rakastaa myös meitä köyhiäkin,Hän ei hylkää KOSKAAN!!!
    Siunausta ja nähdään!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ketään ei saisi kiusata mistään syystä! Lapsetki osaa olla todella julmia :( mutta onneksi tosiaan on Jeesus joka ei koskaan hylkää ja joka rakastaa AINA :) Siunausta sullekkin ja nähdään ♥

      Poista

Kiitos kun kommentoit ♥ Se piristää mieltäni :)
Yritän vastata jokaiseen kommenttiin, joten jos haluat lukea vastaukseni, muistathan painaa "tilaa sähköpostitse"-painiketta kommenttiboksin alta! :)