keskiviikko 31. elokuuta 2011

A walk to remember


Leffan traileri


Mun lempielokuva on A walk to remember, eli suomennettuna Muistojen polku. En tiedä mikä tässä leffassa on niin ihanaa, mutta tää vaan on niin ihana :) Kuuntelin Youtubesta Switchfootin Dare you to move -biisin tänään pitkästä aikaa ja tuli heti mieleen tää leffa. Syy on siinä, että kyseinen biisi esiintyy elokuvassa. Tänään on sellanen olo, et voisin taas kattoa kyseisen leffan.. Oon nähny sen jo monta kertaa, mut en koskaan kyllästy tähän! Joka kerta tää leffa saa mut kyyneliin ja silti haluun aina vaan uudestaan ja uudestaan kattoa sen :)

Mä luulen että tää leffa on siksi mulle niin tärkeä ja pidän tästä siksi niin paljon, että toi elokuvan tyttö Jamie, jota esittää Mandy Moore, on samantyylinen ku mä olin yläasteella ja sille ollaan koulussa samanlaisia ku mulle oltiin. Ainut on, että mä en ollu sairas, kuten tässä elokuvassa, enkä saanu "prinssiäni" :D (siis sillon yläasteella)
Monet muut jotka on tän kattonu, ihmettelee miksi mä tykkään tästä, ku niiden mielestä tässä on huono loppu. No, onneksi jokainen elokuva on jonkun lempielokuva :D Ja tämä nyt sattuu olemaan mun lemppari :) En välttämättä voi edes suositella tätä elokuvaa muille, koska kaikki ei tykkää samoista asioista, mutta mulle tää elokuva on yks parhaista, joita oon koskaan nähny :) Enkä tiedä miksi, mutta halusin vaan jakaa sen teidän kanssa :)

Lopuksi tietenki laitan tähän sen hyvän biisin :) Ehkä ymmärrätte miksi kuuntelen sitä ;) Niin joo ja vielä seki hyvä, et tää on hengellisen bändin biisi <3 Musiikkivideosta vielä, et mieshenkilöhän on ku mä :D Juoksee vastavirtaan ;) Haha :D

Switchfoot - Dare you to move musiikkivideo

maanantai 29. elokuuta 2011

Kaipuu Kotiin



Ootteko koskaan miettiny, että voiko olla ikävä paikkaan jossa ei oo koskaan edes käyny? Paikkaan, josta voi vaan unelmoida, mutta mihin ei vielä pääse.


Mä heräsin tänään ja mua masensi jo heti päivän alkuun. Tää maailman pahuus on vaan niin kamalan synkkää ja ahdistavaa. Mua ahdistaa ja murehduttaa se, ettei mulla oo rahaa, mun elokuun vuokra on maksamatta ja siitä tuli maksumuistutus perintätoimistosta. Mulla ei oo rahaa ruokaan ja Kelan sairauspäivärahan päätöksessä kestää ja kestää. On kestäny jo yli kuukauden. Mun ei tarvis murehtia, koska kun luottaa Jumalaan, asiat vaan menee lopulta parhain päin. Silti mua masentaa ja ahdistaa, koska en tiedä miten mä pärjään.

Mä en jaksanu kattoa enää telkkaa, joten tulin koneelle. Pari tuntia Facebookissa alko jo tympimään ja mietin mitä tekisin. En voi mennä mihinkää verkkokauppoihin, koska en voi niistä tilata. Sitte huomasin mun tietokonepöydällä olevan muistilapun, jossa luki "taivaskertomus". Isä kertoi siitä mulle ja laitoin siitä lapun että muistan ettiä sen netistä. No, googletin sen ja löysin kun löysinkin kertomuksen, jossa suomalainen mies oli käyny Taivaassa. Luin sen tippa linssissä ja sen luettuani huomasin, miten kauhee kaipuu mulla on päästä jo kotiin. Jos et tiedä mitä tarkotan tolla, niin voin yrittää selittää. Ihminenhän on maan päällä vaan läpikulkumatkalla. Ja kun matka täälä päättyy, elämä kotona, Taivaassa, alkaa. Toiset pääsee perille, mutta kaikki ei sinne pääse. Sehän on itsestä ja omista valinnoista ja uskosta kiinni.

Mä aloin miettimään tätä maailman menoa. Yhä useampi ihminen katoaa, murhataan, hakataan sairaalaan, raiskataan jne... Ihmiset ei oikeasti halua toisilleen hyvää, vaan pahaa. Ei välitetä toisista, vaan rakastetaan vaan itseään. Päivä päivältä tämä maailma menee vaan pahempaan ja pahempaan suuntaan. Niin on tarkotuski, että kävis toteen kaikki, mitä ilmestyskirjassa sanotaan. Mitä enemmän mä seuraan uutisia, sitä varmempi mä oon siitä, että Jeesuksen toinen tuleminen on lähellä. Ja mitä enemmän mä asiaa ajattelen, sitä kovemmin mä toivon sen päivän jo tulevan! Mulla on kauhea kaipuu päästä jo Kotiin. Vihdoin ja viimein päästä näkemään Jeesus kasvoista kasvoihin :) Ja mä tiedän myös, että tämä mun postaus ärsyttää monia, mutta muistuttaisin kuitenkin, että sä et menetä mitään, jos tutkit Jumalan sanaa :)

Suosittelen lämpimästi, että luette sen Taivaskertomuksen. Etkö säkin haluaisi päästä tämän elämän jälkeen paikkaan, missä ei tunneta kipua, sairautta, pahaa oloa, vihaa tai mitään pahaa. Paikkaan, mikä on täynnä rakkautta, hyvää oloa, terveyttä ja jossa oikeasti rakastetaan KAIKKIA sielä olevia :) Mieti asiaa!


Taivaskertomukseen pääset klikkaamalla alla olevaa osotetta :)
http://personal.inet.fi/perhe/matti.sivonen/taivassivu.htm

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Operaatio lokin pelastus


Lähdettiin eilen Leevin kanssa Helsinkiin tapaamaan Leevin serkkua ja hänen miestään. Käveltiin heidän kanssa Tuomiokirkolle, istuttiin sielä portailla hetki ja jatkettiin siitä matkaa Kauppatorille. Oltiin hetken aikaa Kauppatorilla, kun Leevi huomasi, että meressä oli lokinpoikanen. Huomattiin, että sillä oli jäänyt tölkki siiven alle kiinni ja se oli ihan väsyny. Googletin mun toisella puhelimella netistä että mihin numeroon pitää tollasista ilmottaa. Löysin sivun missä sanottiin että pitäis soittaa hätäkeskukseen. Soitin sinne ja kerroin asiasta, mutta virkailija vastasi "Ei sinne oo ketään tulossa. Luonto hoitaa ite tuollaset asiat".

Leevin serkku ja hänen miehensä joutuivat lähtemään, mutta mä en voinu lähteä ja jättää sitä lokkia sinne. Me jäätiin Leevin kanssa sinne ja mietittiin mitä sille vois tehdä. Mä sanoin että soitan eläinsuojeluyhdistykseen, mutta sitten kaksi nuorta naista sanoivat meille että he soittivat sinne juuri. No, sieltäkään ei ketään tullut. No neljästään (minä, Leevi ja nämä kaksi naista) me yritettiin kysellä laivoista, joita siinä oli, että olisiko niillä mitään verkkoa tms millä lokin saisi pelastettua. Mistään ei apua tullut.

Lokki alkoi uida ja ui yhden laivan ohi, minkä seurauksena se sai tölkin siipensä alta pois. Se ui toiselle puolelle satamaa (tai miksikä sitä kutsutaankaan). Me haettiin pelastusrengas ja pelastuskeppi, laitettiin keppi kiinni renkaaseen, laskettiin rengas veteen ja saatiin rengasta nostamalla lokki renkaan keskelle. Sen jälkeen liikutettiin keppiä niin että saatiin lokki tikkaiden viereen. Toinen näistä nuorista naisista antoi muovipussin, jonka jälkeen mä laskeuduin tikkailla alas, otin lokin pussin avulla syliini ja nostin sen asfaltille. Se oli väsynyt ja märkä, joten laitettiin sen päälle pieni pahvilaatikko, mikä suojas sitä tuulelta.
Sielä se virui ja Leevi soitti uudelleen hätäkeskukseen ja kertoi, että me tarvitaan eläintenpelastustiimi sinne. Apua luvattiin lähettää, mutta ei tiedetty aikaa. Juteltiin odotellessa näiden kahden nuoren naisen kanssa. Mukavia ihmisiä :) Sitten heidän täytyi lähteä ruokkimaan koiraa. Me jäätiin Leevin kanssa odottamaan pelastusmiehiä.

Kahden tunnin odottelun jälkeen me ei enää jaksettu odottaa. Mä ehdotin että otetaan laatikko linnun päältä pois ja kokeillaan mitä se tekee. Niinpä me otettiin laatikko pois ja lokki nousi innoissaan seisomaan ja lähti kävelemään. Se meni vähän matkan päähän meistä ja alkoi putsata itseään. Seurattiin vielä ainakin puoli tuntia sen toimia ja huomattiin, että se oli ihan terve, iloinen ja reipas. Leevi juoksi täysiä sitä päin että nähtäisiin osaako se lentää, mutta se juoksi Leeviäkin lujempaa karkuun ;D Se oli vielä niin nuori, ettei ilmeisesti edes osaa lentää, mutta se juoksi niin lujaa, että uskallettiin jättää se sinne ja peruttiin pelastusmiesten tulo. En tiedä olisivatko tulleet ollenkaan, kun 2 ½h kesti avun tuleminen muutenki..

Olin väsyny, mutta onnellinen että lintu oli kunnossa :) Ainut asia, mikä jäi vaivaamaan, oli, etten muistanut sanoa näille nuorille naisille, jotka meitä auttoivat, miten suuri apu heistä oli. Siispä, jos he tätä lukevat, tahdon sanoa heille; KIITOS :) Olitte suureksi avuksi!

Sielä se ensi seisoskeli :)

Kunnes se päätti levätä :)





Leevi kattoo lokkia :)

Lokki kuivattelee siipiään. Aika kiukkusen näkösenä :D

Sillä oli kovasti asiaa, mahtoiko huudella äitiä :)



perjantai 26. elokuuta 2011

Kivenlahdessa

Lokki haukottelee
Tänään lähdettiin Heidin kanssa käymään Kivenlahdessa pyörillä. Otin tietenki kameran mukaan ja muutama hyvä asia siinä tapahtuki matkan varrella ;) nimittäin orava oli ihan lähellä meitä ja sain napattua kuvan ja sitte ku oltiin meren rannalla, niin lokki tuli lähelle uimaan. Ihmettelin mihin se katos ku kuvasin toista lokkia, eikä sitä enää näkyny. Se oliki tullu maalle ja käveli jalkakäytävää pitkin :D Menin sitä koko ajan lähemmäs ja lähemmäs ja otin samalla kuvia ja lopulta pääsin n. 1,5 metrin päähän siitä, kunnes ajattelin perääntyä, kun jalkakäytävää pitkin tuli koiria. En oo ikinä ennen nähny lokkia niin läheltä ja täytyy myöntää, että onhan se kyllä kaunis ja iso lintu :) Vaikka kaupunkilaiset olis mitä mieltä, mä rakastan myös lokkeja ja puluja! Musta ne on ihan yhtä söpöjä kun pikkulinnutkin :) mutta kuviin...

Taustalla näkyy koiranpentujaki :)











Muuttolinnut










torstai 25. elokuuta 2011

Luontopolulla

Päätin eilen lähteä vähän luontoon kävelemään ku ei ollu mitään tekemistä. Meidän lähellä on järvi ja ajattelin et lähden kattoon, josko löytäisin sinne eri reittiä ku yleensä. No, lähdin vaan kävelemään johonki päin ja päädyin järven lähellä olevalle luontopolulle. Sielä sitten kävellessäni menin järven rantaan kuvailemaan, ku eräs papparainen meni mun takana ja kysäs multa: "Mihinkäs lehteen sä teet juttua?". Mä tietenki yllätyin kysymyksestä ja sanoin vaan "anteeks?" ja pappa kysyi uudestaan. Tokasin hänelle että "en mä mihinkään lehteen, ihan omaksi ilokseni vaan kuvailen". Pappa totes vaan: "ai, mä ajattelin että sä teet jotain lehtijuttua. Mutta jatka ihmeessä". Kyllä mua nauratti sen jälkeen :D Mietin mielessäni, että mitenhän se pappa sellasta kysyi, kun mulla oli kangaskengät jalassa, tavallinen t-paita, olohousut ja pieni hopeinen laukku, missä pidin toista objektia aina ku toinen oli käytössä. Tuskinpa lehdistö ihan noin rennosti pukeutuu ;) Tuli hyvä mieli, kun papparainen oli niin ystävällinen ja rempseä :) Hänenlaisiaan vanhempia ihmisiä saisi olla enemmänkin :)

Sielä polulla kävellessäni huomasin, että mun vieressä, noin 2 metrin päässä musta, oli oravanpoikanen. Tiesin sen poikaseksi siitä, että se oli pienempi ja sillä oli pikkuruinen häntä. Yritin ottaa kuvaa, mutta oksat oli tiellä niin että kamera ei tarkentanut oravaan :( menin äkkiä metsään, mutta orava oli ehtinyt jo kadota, enkä saanut siitä kuvaa :( yhyy.. No, jatkoin siitä pienempää polkua pitkin metsään, josta löysin kallion. Ilma oli lämmin, joten jäin hetkeksi sinne kuvailemaan. Mietin sielä kuvaillessani, että kyllä Jumala onki luonu kauniin maailman :) No, tietenkään mitään ei saa yhtä hyvin kameralle ikuistettua, kun miltä ne luonnossa näyttää, joten ihan samaa tunnelmaa en teidän kanssa pysty jakamaan :( otin kyllä paljon kuvia ja laitan tähän jotain :) Suosittelen kaikille, että kannattaa mennä kävelemään luontoon. Tosin kannattaa olla mua viisaampi ja laittaa kunnon kengät :D Mun kangaskengät oli ehkä hieman liian ohutpohjaiset metsässä tarpomiseen ;)

Luontopolku järvelle

Jonkun mökki 






Joku mehiläinen vielä lenteli kukissa :)

Tossa on vähä isompi polku ku missä mä talsin :D


Tälläsiä polkuja pitkin mä tarvoin :D

Paistaa se aurinko risukasaanki :)


Nää marjat oli niin herkullisen näkösiä :D ei vaan uskaltanu maistaa


Nää juuret tuntu ikäviltä ohuiden pohjien läpi :D

Ei mitkään maailman parhaat kengät metsässä tarpomiseen ;)




Kääpä, vai miksikä näitä kutsutaankaan :)



Joltain oli pudonnut sukka :(